Asennevamma?

Olen viime aikoina törmännyt sellaiseen ongelmaan, että mikä meidät pelastaa? Usein kerrotaan, että meidän tulee täyttää se ja se asia, jotta pelastuisimme ja me emme saa tehdä sitä ja tätä, jotta emme joutuisi kadotukseen. Yhteenvetona sanotaan, että meidän tulee tehdä Jumalan tahto. Tehdä Jumalan tahto? Niinpä niin, mutta usein sitä ei sen kummemmin selitellä tai jos kerrotaan, se on usein erilaisten lakien ja ihmisten päätelmien sekasotku. Itse olen mennyt niiden kanssa sekaisin useamman kerran, koska en ole saanut selkeää vastausta. Muutama päivä sitten törmäsin taas tämänkaltaiseen kirjoitukseen Facebook:ssa. Kirjoitus sinällään oli hyvä, mutta koska se oli ote eräästä kirjasta niin siitä jäi uupumaan muutamia tärkeitä tietoja, kuten mitä on parannuksen tekeminen. Nopeasti lukemalla ja ilman perustietoa uskoon tulemisesta ja uskossa elämisestä, kirjoitus oli kuin pläjäys lakia päin naamaa! Ja kommenteista se kuulsi läpi. Moni tuntui kokevan juuri samoin kuin minäkin koin: älä tee sitä, älä tee tätä! Mutta ilmaan jäi se, mitä minun pitää tehdä ja mitä ei? Laitan antamani kommentin tähän seuraavaksi.

“Nyt olisi hyvä selittää, mitä on parannuksen tekeminen? Se on kääntymistä kohti Jeesusta. Se ei ole omavanhurskasta tekojen pois jättämistä. Syntisinä ihmisinä me teemme syntiä, mutta juuri synnin Jeesus sovitti ristillä. Siksi pääasiaksi nousee se, että uskommeko Jeesukseen vai emme?

Sitten on vielä se, mikä on syntiä ja mikä ei? Eri kulttuureissa sitä ovat eri asiat. Eri vuosikymmeninä sitä ovat olleet eri asiat. Jeesus tiivisti lain Rakkauden kaksoiskäskyyn. Rakkauteen totuudessa, joka ei ole sääliä, vaan toisen parhaaksi tehtyjä tekoja. Tämä näin lyhyesti. Siis syntiä ovat kaikki muut teot! Jumalalle kelpaa vain ne asiat, jotka Hän itse tekee meidän kauttamme.

Kun meistä itsekukin kamppailee omien lankeemusten kanssa, on hyvä muistaa Jumalan suuri armo! Kun syytämme itseämme, Jumala on suurempi kuin meidän syyttävä sydän. Hän tahtoo antaa anteeksi ja itseasiassa on jo antanut anteeksi. Mutta usein me emme ota sitä vastaan! Me haluaisimme tehdä jotain, joka edes osittain sovittaisi sen tai lepyttäisi Jumalaa. Armon varassa eläminen on meille vaikeaa, koska meissä jokaisessa asuu ylpeyden siemen valmiina työntämään uuden verson elämäämme.

Onneksi meillä on toivo jostain paremmasta!

Ja onneksi tänään on pelastuksen päivä niin sinulle kuin minulle! ”

Tuossa yritin tuoda tiivistetysti esille, mikä on uskomme perusta ja missä on pelastus. Kerron sen vielä kerran. Me pelastumme uskomalla Jeesukseen, koska missään muussa ei ole pelastusta. Ei teoissa eikä tekemättä jättämisissä.

Tänään sitten törmäsin seuraavaan Johanneksen evankeliumin tekstiin ja jäin taas pohtimaan omaa uskoani. Kuinka ihmeessä tuo lakihenkisyys voi olla niin takertuneena minuun, että kun luen sanoja “noudattaa” ja “tehdä”, olen ihan hepakassa miettien, että mitä TEKOJA minun tulee tehdä, että täytän lain, jonka Jumala on antanut seuraajilleen!!!! Mitä Johannes kirjoitti? Se tähän seuraavaksi.

Joh. 12:47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman.

48. Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.

49. Sillä en minä ole puhunut omia ajatuksiani. Isä, joka on minut lähettänyt, on antanut minulle käskyn, mitä minun on sanottava ja mitä puhuttava.

50. Minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Minkä minä siis puhun, sen minä puhun niin kuin Isä on minulle sanonut."  

Kun luin tuota tekstin kohtaa, näin vain kolme sanaa: eikä noudata niitä!!! Nämä kolme sanaa alkoivat takoa päässäni: eikä noudata niitä, eikä noudata niitä, eikä noudata niitä….minä en varmaan noudata niitä!!!! Silloin pysähdyin ja luin hitaasti, mitä tekstissä oikein sanotaankaan!

Lähdetään jakeesta 47. Jos joku kuulee minun sanani eikä noudata niitä, en minä häntä tuomitse, sillä minä en ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan maailman. Tässä puhutaan “kuulemisesta”. Joka kuulee evankeliumin, mutta ei noudata sitä eli ei ota pelastusta vastaan, sitä ei Jeesus tuomitse. Miksi ei? Useinhan sanotaan, että juuri ne Jeesus tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen!? Sekin on totta, mutta Jeesus tuli ennen kaikkea pelastamaan maailman. Jeesus pelasti sen omalla kuolemallaan. Jos Jeesus olisi tuominnut silloin maailman, meistä kukaan ei olisi pelastunut. Nyt kun noudatamme niitä opetuksia, joita Jeesus opetti ja jotka Apostolit ovat meille kertoneet, mekin voimme pelastua. Ja moni meistä on pelastunut, kun olemme kuulleet tai lukeneet evankeliumia ja ottaneet sen vastaan. Jeesus on tullut meille pelastukseksi.

Jae 48 jatkaa seuraavasti: Joka halveksii minua eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Tässä Jeesus tarkentaa asiaa. Joka halveksii Jeesusta ja ei ota Häntä vastaan….pureudutaan tähän ensimmäiseksi. Halveksia sana voitaisiin kääntää myös sanoilla “syrjäyttää, hylätä, kumota ”. Halveksia on hyvä sana ja siihen mielestäni voidaan sisältää myös nuo muut käännökset. Ihminen, joka ei ota Jeesusta vastaan, pyrkii kaikin keinoin unohtamaan Hänet. Hän ei halua Jeesusta omaan elämäänsä ja siten hän pyrkii ajattelemaan, ettei Jeesusta ole ollenkaan, vaan se on pelkkää satua. Mutta on myös toisenlaisia ihmisiä, jotka haluavat syrjäyttää oikean Jeesuksen väärän Jeesuksen tieltä. He haluavat Jeesuksen, joka on heidän tarpeidensa mukainen. Jeesus, joka korottaa ihmistä itseään. Joka nostaa ihmisen Jeesuksen itsensä vertaiseksi. Myös nämä ovat Jeesuksen halveksijioita, vaikka he puhuvat ja ylistävät “Jeesusta”, mutta kylläkin väärää sellaista. Jeesus jatkaa, että näillä ihmisillä on jo tuomitsija ja se on se Sana, jonka Jeesus on puhunut. Meidän on hyvä tässä kohtaa muistaa, että Sana tarkoittaa myös Jeesusta itseään. Sana, jota ei ole otettu vastaan, tuomitsee Jeesuksen hylkääjät tuomiolla, joka on vielä edessäpäin, mutta se Sana on tavallaan jo tuominnut nämä ihmiset. Jumalan Sana ei tyhjänä palaa, se joko pelastaa iankaikkiseen elämään tai tuomitsee iankaikkiseen kadotukseen. Mutta niin kauan kuin on armonaikaa, meillä jokaisella on mahdollisuus ottaa tämä Sana vastaan, vaikka olisimme sen jossain vaiheessa hylänneetkin. Jumala on armossaan pitkämielinen ja tahtoo, että jokainen pelastuisi. Se että olet hylännyt Sanan on kuitenkin sellainen asia, jota ei voi enää saada anteeksi kuoleman jälkeen tai silloin, kun Jeesus tulee takaisin. Tuomiolla ratkaisee ainoastaan se, olemmeko ottaneet pelastuksen tämän elämän aikana vastaan vai emme. Tämä on minusta sekä pelottava että iloinen asia. Pelottava siksi, että haluaisin tehdä itse jotain pelastukseni eteen ja iloinen siksi, että tiedän pelastuvani ainoastaan Jeesuksessa, enkä itsessäni. Ristiriitaista? Kyllä! Mutta huomaan päivittäin tekeväni sellaista, joka ei todellakaan ole Jumalan silmissä hyvää. Pyhä Henki muistuttaa minua näistä teoista ja ajatuksista ja puheista ja ja…. Saan näin kasvaa armossa, jossa voin samalla levätä ja vahvistua uskossa. Jumala on ihmeellinen.

Jeesus kertoo meille seuraavassa kahdessa jakeessa, ettei Hän puhu omia ajatuksiaan, vaan Isän Hänelle antamia Sanoja. Jeesus on sanonut, että Hän ja Isä ovat yhtä ja siksi Jeesus voi puhua Jumalan käskyn mukaan. Taas on sana “käsky”. Mikä on tämä käsky? Jumala käskee Jeesuksen puhua iankaikkisen elämän sanoja! Pietari oivalsi sen, kun hän vastasi Jeesukselle seuraavasti: Joh. 6:68-69. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Jeesuksen Sanoissa on iankaikkinen elämä. Kun me kuulemme tai luemme niitä, ne antavat meille iankaikkisen elämän. Ja Jumalan tahto on, että me otamme nämä Sanat vastaan.

Usein kiistellään siitä, pitääkö Jeesus ottaa vastaan. Tämän Raamatun kohdan mukaan niin tulee tehdä. Mutta sitäkään ei saa laittaa johonkin sapluunaan, vaan on muistettava, että Jumala toimii Pyhän Henkensä kautta kunkin ihmisen kohdalla aivan omalla uniikilla tavallaan. Tämä tahtominen ottaa Jeesus vastaan on myös Jumalan teko meissä. Kuitenkin Jumala on antanut ihmiselle valinnan vapauden joko ottaa tai jättää. Tämä on asia, jonka Hän on meiltä jollain tavalla salannut niin että meistä yksi sun toinen miettii, miten ihmeessä tämä asia on minulle valjennut? Minulle, joka en ole mitään ja olen niin paha? Itse en voi muuta kuin ihmetellä ja kiittää Jumalaa tästä pelastuksesta.

Siispä on hyvä muistaa, että parannuksen teko on kääntymistä Jeesuksen puoleen. Se on myös katumista, jolloin ymmärrämme, että olemme kääntyneet pois Jeesuksesta ja tehneet asioita, joita ei pitäisi. Mutta se ei tarkoita, että alkaisimme rypeä itsesäälissä ja siten yritämme lepytellä Jumalaa. Se ei onnistu. Se on ylösnousemista ja siihen kiinni tarttumista, että Jumala on meidän syyttävää sydäntä suurempi ja antaa anteeksi, kun pyydämme. Se on kait sitä nöyrtymistä, että minä tarvitsen kaikessa Jumalaa, mutta Jumala ei tarvitse minun omia tekojani.

Käytätkö sinulle annettua valtaa?

Olen usein miettinyt, kuinka ihminen tulee uskoon? Mieleeni on painunut yksi lause Raamatusta tai otan koko jakeen: Joh. 6:29. Jeesus vastasi heille: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt." Me tiedämme, että Jumala vaikuttaa meissä tekemistä ja tahtomista, silloin Hän myös vaikuttaa sen, että ihminen voi tulla uskoon. Mihin uskoon? Uskomaan Jeesukseen Kristukseen, joka on tie iankaikkiseen elämään! Uskomaan Jeesukseen Kristukseen, jossa on meidän syntien anteeksiantamus! Uskomaan Jeesukseen Kristukseen, joka vie meidät perille asti, eikä hylkää meitä kaikkien ahdistusten ja ongelmien keskellä, vaan kulkee ne yhdessä meidän kanssamme.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan suoraan, että kaikki eivät ottaneet Jeesusta vastaan. Juutalaiset kunnostautuivat tässä asiassa erittäin hyvin. Kuitenkaan eivät kaikki, sillä osa heistä uskoi Jeesukseen. Jeesus tuli omiensa luo, mutta Hänen omansa eivät tunteneet Häntä! Eivät tunteneet, vaikka juuri juutalaisilla oli käytössään kaikki ennustukset kirjoitetussa ja suullisessa muodossa. Miksi he eivät tunteneet Jeesusta? Siihen löytyy yksi selitys: he odottivat maallista kuningasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten vallan alta! He halusivat Jeesuksen täyttämään heidän maalliset tarpeensa. Tämä asenne käy hyvin esille siinä keskustelussa, joka tapahtui ruokkimisihmeen jälkeen, kun ihmiset olivat etsineet Jeesusta ja löytäneet Hänet järven toiselta puolen, he ihmettelivät, kuinka Jeesus oli tullut sinne? He olivat nähneet, että opetuslapset olivat lähteneet ilman Jeesusta ja nyt he näkivät, että rannassa oli vain yksi vene. He tajusivat, että oli tapahtunut ihme, koska myös Jeesus oli opetuslasten kanssa rannalla ja se vahvisti heidän haluaan tehdä Jeesuksesta maallinen kuningas. Jeesus tyrmää tämän ajatuksen, samoin kuin Hän tyrmäsi Saatanan ehdotuksen siitä, että Jeesus voisi saada valtaansa kaikki maailman kaupungit. Jeesus tiesi tehtävänsä, joka oli paljon suurempi kuin maallinen valta. Voi meitä maailmaan rajoittuneita ihmisiä! Me luulemme, että tämä maallinen elämä on jotain suurta ja että me tarvitsemme Jeesusta yksinomaan juuri tämän elämän tarpeita tyydyttämään! Kun seuraan nykypäivän julistusta, se on juuri samaa kuin mitä juutalaiset halusivat! Maallisen elämän tarpeiden tyydyttämistä, ongelmatonta elämää ja suuria kokemuksia, joilla luullaan palvelevan Jumalaa.

Jeesus siis tyrmää kovin sanoin juutalaisten toiveet. Juutalaiset siis kysyvät: "Rabbi, milloin sinä tulit tänne?" Jeesus vastaa tähän kysymykseen paljastaen heidän motiivinsa Joh. 6:26-27 seuraavasti

Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte syödä leipää ja tulitte ravituiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä."

Totisesti, totisesti-lausahdus tarkoittaa sitä, että Jeesus tulee sanomaan jotain todella tärkeää. Hän paljastaa, että ihmiset halusivat helpompaa maallista elämää, jossa heidän tarpeensa tulisivat tyydytetyiksi. Tätähän monet nykyiset julistajat julistavat! “Kun tulet uskoon, kaikki sinun ongelmasi ratkeavat!” on aika tyypillinen uskoontulo kutsu. Onko se totta? Osittain kyllä, mutta antaa monelle sen käsityksen, että elämä muuttuu täysin ongelmattomaksi. Me voimme kysyä tätä asiaa niiltä ihmisiltä, joita vainotaan uskonsa tähden. Heiltä, jotka ovat uskossa henkensä uhalla. Ja heiltä, jotka ovat menettäneet omaisiaan kidutettuina ja teloitettuina uskonsa tähden. Luulen, että vastaus ei ole myönteinen siinä mielessä, että elämässä ei olisi ongelmia! On totta, että yksi meidän ongelmamme on ratkaistu, mutta se ei koske maallista elämää, vaan iankaikkista elämää. Meidät siirretään Saatanan valtakunnasta Taivaan valtakuntaan. Se on ongelma, jonka Jeesus ratkaisi ja johon saamme ratkaisun.

Ihmisen Poika-käsite tuottaa joskus joillekin ongelmia. Kyse ei ole pojasta, joka on ihmisen synnyttämä. Ihmisen Poika esiintyy Danielin näyssä, joka on luvussa 7 jakeissa 13-14.

Minä näin yöllisessä näyssä kuinka taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen. Hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, jolla ei ole loppua, eikä hänen valtakuntansa häviä."

Jeesus käytti itsestään juuri tätä nimitystä Ihmisen Poika ja Hän käytti sitä aina kolmannessa persoonassa. Jo silloin se kummastutti ihmisiä ja he joutuvat kysymään, että kuka hän on? Nykyäänkin kysytään samaa, mutta myös vedotaan siihen, että Jeesus itse sanoi itseään Ihmisen Pojaksi, joten Hän ei voi olla Jumala. Mutta juuri kuvaus Ihmisen Pojasta Danielin kirjassa kertoo meille, että Ihmisen Poika kuvaa juuri Messiasta eli Jeesusta joka on Jumala. En tiedä, olenko oikeassa, mutta minulle tulee mieleen, että Daniel näkee sen hetken, kun Jeesus tulee Jumalan luo ja ottaa takaisin ne vallan merkit, jotka Hänellä oli ennen kuin Hän laskeutui maan päälle.

Palataan vielä kohtaan Joh. 6.27, jossa sanotaan näin:Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa vaan sitä ruokaa, joka säilyy iankaikkiseen elämään ja jota Ihmisen Poika teille antaa. Häneen Isä, Jumala itse, on painanut sinettinsä." ja tässä sanaan, joka on käännetty “taivoitelkaa”. Kyseessä on kuitenkin “tehdä työtä”. Me teemme työtä saadaksemme elannon tässä maallisessa elämässä ja se on hyvä asia. Kukin tekee sitä omien mahdollisuuksien mukaan. Ihan alussa, kun Jumala loi ihmisen, Hän loi ihmisen tekemään myös työtä paratiisissa. Mutta siihen työhön ei kuulunut vastuksia, vaan se sujui kuin “tanssi”! Syntiinlankeemuksen jälkeen kuvioihin tulivat kaikenlaiset vastukset, joita mekin koemme omassa työssämme tai vapaa-ajallamme. Jeesus sanoo meillekin, että meidän tulee tehdä samalla tavalla työtä uskonelämässä kuin teemme maallisessa elämässä, jotta me pysyisimme kiinni Hänessä ja saisimme kaikki ne siunaukset, jotka ovat Hänessä. Haluan korostaa, että tekemällä tekoja, me emme pelastu, mutta uskossa pysyminen ja kasvaminen tarvitsee tekoja. Nämä teot ovat meille ilonaiheita ja -lähteitä. Tutkimalla Raamattua, me tutustumme Jeesukseen paremmin ja miksi emme tutkisi sitä, jos saamme siten olla lähellä Jeesusta, jota me rakastamme? Näin mekin keräämme aarteita, joita ei koi ja ruoste tuhoa!

Myös juutalaiset luulivat, että heidän tulisi tehdä erilaisia tekoja pelastuakseen. Tämä oli tyypillistä fariseusten opetusta. Fariseukset halusivat elää mahdollisimman hyvin eli siten kuin laki määräsi. He tekivät määrättyjä asioita, jotka ilmaisivat heidän olevan uskossa. En voi olla vetämättä yhtäläisyysmerkkiä nykyisen äärikarismaattisen liikkeen toimintaan. Jos tilaisuuksissa nousee tunnelma kattoon, Pyhä Henki on paikalla, mutta jos ei nouse, Pyhä Henki ei ole paikalla. Jos ei ole kokemuksia, tilaisuus on tylsä ja jos ei tapahdu erilaisia manifestaatioita, on kyseessä kuiva kokous. Vain tapahtuvat merkit ja ihmeet sekä valtava tunnelma osoittaa, että julistaja on uskossa ja kuulijat ovat uskossa. Kuitenkaan nämä eivät anna oikeaa tietoa meidän uskostamme eikä uskoon tulostamme. Me emme tule uskoon nostamalla kättä ja menemällä jonkun käsien alle parantumaan omista sairauksista tai saamaan jotain manifestaatiota tärinöineen ja kaatumisineen. Siten emme tule uskoon.

Juutalaiset olivat siis oppineet, että tekojen kautta saadaan usko tai että Jumala mielistyy ihmiseen. Niin kuin mekin nykyihmiset myös uskomme tai luulemme. Mutta se ei tapahdu niin. Juutalaiset kysyvät, että mitä meidän tulee tehdä, jotta me tekisimme Jumalan tekoja?  Jeesus vastasi heille jakeessa 29 seuraavasti: "Jumalan teko on se, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."  On Jumalan teko, että ihminen tulee uskoon. Se ei koskaan voi olla ihmisen itsensä teko. Se on meille annettu oikeus, jonka me voimme myös hylätä. On Jumalan teko, että ihminen tulee uskoon, mutta ihmisen oma teko, jos hän menee kadotukseen. Sinulle on annettu tämä oikeus, mutta haluatko käyttää sitä? Sen päätät itse. Aina voi kieltäytyä ja monet kieltäytyvät. Niin kävi myös nyt. Voit lukea kokonaisuudessaan Raamatusta, miten Jeesus selitti olevansa Elämän Leipä. Se on kovaa tekstiä, kuten juutalaiset totesivat ja nurisivat. Siinä vaiheessa osa heistä jätti Jeesuksen.

Jeesus kysyikin lähimmiltä opetuslapsiltaan, haluavatko hekin mennä pois? Tähän Pietari vastasi jakeissa 68-69 seuraavasti: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat, ja me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Saman kysymyksen Jeesus kysyy myös sinulta ja se mitä vastaat vaikuttaa elämääsi iankaikkisuuteen asti.