Oletko pettäjä?

Oletko miettinyt millainen Jeesuksen seuraaja olet? Olenko kuin Pietari vai olenko Juudas Iskariot? Pohdin hieman Juudaksen tilannetta seuraavaksi. aloitetaan siitä, kun Jeesus ja opetuslapset olivat pääsiäisaterialla.

Jeesus ja opetuslapset olivat asettuneet pääsiäisaterialle. Jeesus oli pessyt opetuslasten jalat ja osoittanut, että opetuslapset olivat velvollisia palvelemaan toisiaan. Aterian aikana Jeesus kertoi seuraavaa. 

Joh. 13:18. En minä teistä kaikista puhu. Minä tiedän, ketkä olen valinnut. Mutta tämän raamatunkohdan on käytävä toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.' 

19. Sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin se tapahtuu, jotta sen tapahtuessa uskoisitte, että minä olen se, joka olen.

20. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt."

Jeesus ilmaisee, että yksi opetuslapsista pettää Hänet ja tuo esille raamatun kohdan, jossa se kerrotaan. Tämä kohta löytyy Psalmeista.

Ps. 41:10. Jopa läheinen ystäväni, johon minä luotin

ja joka söi leipääni,

on nostanut kantapäänsä minua vastaan.

Tämä Psalmi on Daavidin kirjoittama. Kun mietitään, kuka voisi olla ystävä, joka oli pettänyt Daavidin, me voisimme päätyä Ahitofelin. Ahitofelin neuvoja pidettiin Daavidin aikaan kuin Jumalalta saatuina, mutta hän petti Daavidin menemällä Absalomin puolelle. Kaikki ei mennyt kuitenkaan Ahitofelin ohjeen mukaan ja Ahitofel teki siitä omat päätelmänsä.

2 Sam. 17:23. Kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasinsa ja lähti kotiin omaan kaupunkiinsa. Annettuaan määräykset talonsa asioista hän hirttäytyi. Niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

Ahitofelia pidetään Juudas Iskariotin esikuvana. Ensinnäkin hän oli Daavidin läheinen ystävä, kuten Juudas Iskariot oli ollut Jeesuksen lähimpien kahdentoista miehen ryhmässä. Toiseksi hän kavalsi ystävänsä silloin, kun hän oli suuressa hädässä. Samoin teki Juudas Iskariot. Hän kavalsi Jeesuksen ja jopa paljasti Hänen olinpaikkansa vihollisille. Kolmanneksi Ahitofel teki itsemurhan, kuten teki myös Juudas Iskariot. Nämä kaksi miestä ovat ainoat, jotka tekevät Raamatussa itsemurhan hirttäytymällä.

Jeesus kertoi kaiken etukäteen, jotta opetuslapset tietäisivät, että Jeesus on Jumala. “Minä olen” on Jumalan nimi, jonka Hän kertoi Moosekselle palavan pensaan luona. Sen jälkeen Jeesus sanoo kahdesti sanan totisesti, jolla Hän korostaa seuraavaa opetusta. Jae 20.” Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut. Mutta joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt." Kun me kerromme evankeliumia ihmisille ja he ottavat sen vastaan, he ottavat myös vastaan Jeesuksen ja Isän. Meille on annettu valtavan arvokas tehtävä evankelioida maailmaa.

Niin kuin Daavidin ja Jeesuksen aikaan oli seurakunnassa pettureita, niin niitä on nytkin. Kaikki eivät tehneet itsemurhaa katuessaan tekemisiään. Niin on nytkin, kaikki eivät tee itsemurhaa. Silti heitä on meidän keskuudessa ja he voivat käyttäytyä kuin kuka tahansa Jeesukseen Kristukseen uskova, mutta sisimmässään eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä usko heille antaa. Usein he kaipaavat jotain enemmän.  Nähtävästi Juudas odotti jotain enemmän, kuten että Jeesuksesta tulisi maallinen kuningas ja näin valloittaisi Israelin takaisin Roomalaisilta. Hän oli myös varas. Hänen tahtonsa ei toteutunut, joten Saatana pääsi hänen sisäänsä ja toteuttamaan Juudaksen kautta oman tahtonsa. Samoin voi käydä uskovalle, joka antaa elämässään asua syntiä, kuten ahneutta. Silloin Paholainen voi käyttää häntä omiin tarkoituksiin, jopa pettämään toisia uskovia.

Johannes kirjoittaa myös, että antikristukset ovat meistä lähtöisin.

1 Joh. 2:18. Lapset, nyt on viimeinen aika. Te olette kuulleet, että Antikristus on tulossa, ja niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut. Siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika.

19. Meidän keskuudestamme he ovat lähteneet, mutta he eivät kuuluneet meihin. Jos he olisivat todella kuuluneet meihin, he olisivat pysyneet joukossamme. Mutta pitihän käydä ilmi, etteivät kaikki ole yhtä meidän kanssamme.

Näen tässä jotain samaa kuin Juudaksen tilanteessa. Antikristuksia on ollut alusta alkaen kuin esikuvana tulevasta Antikristuksesta. Antikristusten tarkoitus on erottaa meidät Jeesuksesta, jotta seuraisimme Paholaista ja hänen enkeleitään helvettiin. Meillä on jatkuva taistelu näitä henkivaltoja vastaan, mutta ei niin, että ajaisimme niitä pois tai sitoisimme heitä. Efesolaiskirjeessä kerrottu sotavarustus on meille annettu ja se sekä suojaa meitä, että pahana päivänä voimme puolustautua sen antamin varustuksin. Näin me pysymme pystyssä. 

Paholainen ei käy reilua sotaa meitä vastaan, vaan menee siitä, mistä aita on matalin. Siksi meidän varustus tulee olla vahva Herrassa. Juudas ei sitä ollut ja siksi hän teki sen minkä teki. Hänet petettiin totaalisesti. Meidän ei tarvitse kulkea Juudaksen jalanjäljissä. Kun huomaamme, että Paholainen on päässyt meidät pettämään, meillä on aina mahdollisuus kääntyä takaisin ja Jeesus ottaa meidät avosylin vastaan. Hän puhdistaa meidät verellään ja kaikki on annettu anteeksi. Voimme aloittaa kuin puhtaalta pöydältä Jeesuksen kanssa.

Enkelien palvonta?

Silloin tällöin Facebookissa ilmestyy itselleni sivu, jossa pyydetään valitsemaan enkelikortti, jonka kautta enkeli ilmoittaa tulevia asioita. Itselleni tuo sivu on kuin punainen vaate härälle. Enkeleiltä ei kysellä tulevia asioita. He ovat Jumalan sanansaattajia ja tuovat sanoman Jumalalta, kun Jumala niin tahtoo. Näin kävi Marialle ja Joosefille aikoinaan. Enkelit myös suojelevat meitä sekä auttavat meitä erilaisissa tilanteissa. Siis me emme kysele enkeleiltä tulevaisuuden tapahtumista, vaan jätämme ne Jumalan käteen rukouksessa, samalla pyytäen Jumalalta viisautta toimia Hänen tahtonsa mukaan. Enkelit eivät ole kaikkitietäviä, joten he eivät voi meille kertoa tulevaisuudesta sen enempää kuin ennustajatkaan. 

Olen törmännyt myös toisenlaiseen oppiin enkeleistä. Siinä niitä herätetään enkeleitä puhaltamalla torveen. On kuulemma paikkoja, joissa enkelit nukkuvat ja heidät täytyy näin herättää. Tämäkään ei ole Raamatun mukaista opetusta. Me emme voi enkeleitä herätellä tai komennella. Vain Jumalalla on valta antaa tehtäviä enkeleille. Toisaalta missään ei kerrota, että enkelit nukkuisivat. Enkelit ovat henkiolentoja, joten he eivät tarvitse unta.

Enkeleiden palvonta on samaa kuin epäjumalien palvonta. Ilmestyessään ihmiselle, enkelit eivät anna kumartaa itseään. He ovat palvelevia henkiä.

Hebr. 1:13. Kenelle enkeleistä hän on koskaan sanonut:

"Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"?

14. Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat periä pelastuksen?

Siksi Raamatussa varoitetaan enkelien palvomisesta.

Kol. 2:18. Älköön teidän voittopalkintoanne riistäkö kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvontaan, on näkyjensä vallassa ja lihallisen mielensä turhaan paisuttama

Ilm. 22:9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa".

Enkelien palvontaa esiintyy nykyään paljon. Monien on helpompi pyytää apua enkeleiltä kuin kääntyä Jumalan puoleen Jeesuksen nimessä. Pidetäänhän enkeleitä taivaallisina olentoina. Silti Raamattu kieltää niiden palvonnan ja rukoilemisen. 

Hyvin usein sanotaan, että kuollut ihminen muuttuu enkeliksi. Mutta näinhän asia ei ole. Me olemme ihmisiä kuoleman jälkeen, ihan samalla tavalla kuin olemme täällä maan päällä. Ainoa ero on, että meillä on kuoleman jälkeen ylösnousemusruumis.

Kun tahdot apua niin rukoile Jumalaa Jeesuksen nimessä. Enkelien rukoileminen on samaa kuin rukoilisit riivaajia. Enkelien palvonta ja heiltä neuvojen kysyminen ei kuulu kristinuskoon. 

Jeesus Kristus sovitti sinun synnin ristillä omalla verellään. Siinä on meidän pelastuksemme avain!

Näitä pähkäilin tänään.

Fariseus ja syntinen nainen

Muistatko kertomuksen fariseuksesta ja syntisestä naisesta? Se löytyy Luukkaan evankeliumista luvusta 7. Fariseus pyysi Jeesuksen syömään, koska halusi tietää, onko Jeesus oikea profeetta. Hän kauhistui, kun Jeesuksen luo tuli syntinen nainen ja Jeesus ei ajanut naista pois, vaan antoi hänen pestä kyynelillään jalkansa. Nainen kuivasi jalat hiuksillaan ja voiteli kalliilla tuoksuöljyllä. 

Jeesus tiesi, mitä fariseus ajatteli ja kertoi vertauksen kahdesta miehestä, joista toinen sai anteeksi viisisataa denaria ja toinen viisikymmentä denaria. Sitten hän kysyi fariseukselta, kumpi rakasti enempi? Fariseus vastasi hieman empien: "Luulisin, että se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." 

Seuraavaksi on muistettava, että paikalla oli sen ajan tavan mukaan paljon muitakin, jotka katselivat ja kuuntelivat ruokailijoita. He olivat nähneet, ettei fariseus ollut tehnyt normaaleja tervetulleeksi toivotuksia. Hän ei ollut pessyt Jeesuksen jalkoja, ei antanut suudelmaa eikä voidellut hiuksia öljyllä. Syntinen nainen teki tämän palveluksen Jeesukselle ja siitä Jeesus fariseusta.myös huomautti. 

Koska nainen toimi näin, on oletettavaa, että hän oli jo saanut syntinsä anteeksi. Nyt Jeesus vahvisti asian hänelle. Tämä aiheutti pöytäseurueessa suurta hämmennystä, koska vain Jumala voi antaa synnit anteeksi.

Kun mietin, miten tämä kertomus voitaisiin tuoda tähän päivään. Mitä se opettaa meille. Perusasian tietenkin, että paljon anteeksi saanut rakastaa paljon.  Jäin kuitenkin pohtimaan tätä kertomusta.

Mitkä olivat fariseuksen synnit tässä kertomuksessa? Hän oli töykeä, ylpeä itseriittoinen, halveksiva, jätti normaalit tervetuloa tervehdykset väliin ja ei uskonut Jeesukseen. Minä luulen, että naisella oli samankaltaisia syntejä elämässään ennen kuin hän sai ne anteeksi. Hän sai ne anteeksi, koska oli tunnustanut ne Jeesukselle.  On oletettavaa, että nainen oli portto, koska hänellä oli alabasteripullo. Portot pitivät tällaista pulloa rintojensa välissä, jotta tuoksuivat hyvältä. Kun nainen särki tämän pullon, voidellakseen Jeesuksen jalat, hän samalla ilmoitti jättäneensä taakseen vanhan elämän. 

Siinä missä naisen elämä oli ollut kaikkea muuta kuin vanhurskasta, fariseus kuvitteli elävänsä vanhurskasta elämää. Kuitenkaan kumpikaan ei ollut vanhurskas siinä mielessä kuin Jumalan antama vanhurskaus tarkoittaa. Nainen ymmärsi tilanteen ja sai lahjavanhurskauden, mutta fariseus ei ymmärtänyt tilannettaan ja jäi siksi ilman Jumalan antamaa vanhurskautta..

Fariseukset olivat aikansa erityisuskovia. He noudattivat lakia ja tunsivat kirjoitukset erittäin hyvin. He myös tekivät lähetystyötä. He myös uskoivat, että voidaan jouduttaa Jumalan tahdon täydellistä toteutumista vielä tässä ajassa. Juutalaiset odottivat uutta Kuningasta, joka valloittaisi samanlaisen valtakunnan kuin Daavidin aikaan oli. Itseasiassa tämä odotus esti heitä näkemästä, että Jeesus oli Messias. He eivät kyenneet ymmärtämään, että synnit sovitetaan ristillä. He odottivat Kuningasta ja Valloittajaa. Heille ristiinnaulittu Jeesus oli pahennus ja heikkouden merkki. Itseasiassa tänäänkin on niin sanottuja uskovia, joiden mielestä seurakunnan täytyy laittaa kaikki kuntoon, että Jeesus voi palata takaisin. 

Mielessäni kuvittelen pöydän, jonka toisella puolella on fariseus, joka ei voi kunnolla katsoa sitä, että nainen suutelee Jeesuksen jalkoja. Voin vain kuvitella sen jännitteen mikä siellä on. Kun vielä muistamme, että jalat olivat kaikkein saastaisin paikka ihmisessä ja että oli orjien tehtävä pestä jalat niin mitä merkitsikään jalkojen suutelu. Tähän fariseus ei olisi ollut valmis mistään hinnasta. Ei edes Jeesuksen jalkojen suutelemiseen.

Nykyäänkin on uskovia, jotka pitävät itseään niin hyvinä, että eivät halua palvella Jumalan tahdon mukaan. Heidän mielestään Jumalan tulee palvella heitä. He eivät suostu luopumaan omasta hyvinvoinnistaan, jotta kärsivä ihminen saisi avun. Heille Jeesus on vain portti, jonka jälkeen heidän tulee saada kaikki se mikä on kivaa. Sellaiseen elämään ei kuulu köyhyys eikä sairaus. Nyt onkin hyvä kysyä, ovatko he lainkaan uskossa? Onko heillä vanhurskaus, joka on kuin kalkittu hauta, sisältä saastaa täynnä. Jos he ovat uskossa, kestääkö heidän uskonsa koettelemusta? Kestäisivätkö he kaiken sen vainon ja kärsimyksen, joka seuraa Jeesuksen seuraamisesta?

Muistan kuinka itsekin lupasin kaikkien asioiden järjestyvän ilman ongelmia, kun tulee uskoon. Mutta lupasiko Jeesus sellaista? Ei Hän luvannut! Päinvastoin, Hän lupasi kaikkea muuta.

Matt. 16:24. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

26. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

27. Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.

Jeesuksen seuraaminen maksaa. Niin se myös maksoi syntiselle naiselle. Hän menetti ammattinsa ja tulonsa eli koko elämänsä. Hän jättäytyi Jeesuksen varaan ja löysi todellisen elämän. Joskus Jeesuksen seuraaminen vaatii radikaaleja ratkaisuja, kuten tämän naisen kohdalla. Joskus muutos on pienempi, mutta aina se saa aikaan muutoksen pelastuneen elämässä, johtuen siitä, että kannamme ristimme. Ristin kantaminen tarkoittaa Jeesuksen seuraamista ja siitä johtuvaa kärsimystä ja vainoa. Se ei tarkoita sairauksia ja muita ongelmia elämässä. Niitä on kaikilla ihmisillä, olipa sitten uskossa tai ei. Mutta ristin kantamisesta johtuva kärsimys ja vaino on ainoastaan ristiä kantavilla uskovilla.  

Nyt voi miettiä sitä, kumpi ole: fariseus vai armahdettu syntinen nainen? Olenko omavanhurskas, jota Jeesus ei voi pelastaa, koska hän ei sauostu tunnustamaan syntisyyttään vai olenko armahdettu syntinen nainen, joka oli jättännyt kaiken Jeesuksen varaan?

Näitä pohdin tänään….

Pistin lihaani!

Olen jonkun verran kirjoittanut anteeksi antamisesta. Nyt jouduin itse siihen tilanteeseen, että anteeksi antaminen tuntui lähes mahdottomalta, koska loukkaus osui todella syvälle. Itseasiassa se osui ja upposi. Huomasin, kuinka Paholainen käyttää ala-arvoisia keinoja ja myös toista uskovaa lyödäkseen ilkeillä sanoilla. Eikä vain ilkeillä sanoilla, mutta myös kertoen asioita, joita ei ole tarkoitettu yleisille palstoille.

Aloitetaan alusta niin nähdään, kuinka Paholainen toimii myös meidän uskovien keskellä. Olen ollut yli kaksi viikkoa kärsimyskoulussa. Päätin totella Jumalaa ja nyt lihani ja psyykkeeni pyrkii vastustamaan sitä kaikin voimin. Onneksi ympärillä on esirukoilijoita ja mieheni kulkee rinnalla tukien minua. Myös lapset ovat tukenani. Tämä alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta ohi se ei vielä ole. Usein opetetaan, että se on vain luja päätös ja niin voi tehdä mitä vain. Ei ainakaan minun kohdallani ole ollut niin. Olen todella ollut heikko tämän asian kanssa, mutta pysyn tässä asiassa Jumalan tahdossa, koska saan siihen voiman Jumalalta. Omassa voimassa olisin jo luovuttanut. 

Toiseksi oli tieto käden leikkauksesta, jossa hermo irrotettiin niin että tunto pikkurilliin ja nimettömään palautuisi. Leikkaus jännitti minua. Pelkäsin, että se tehtäisiin puudutuksessa, jossa saan vatsanväänteitä, jotka aiheuttavat pahanolon ja oksennuksen tunteen, kun minua ronkitaan jostain. Tämä on kokemuksen tuoma tieto. Koin kuitenkin Jumalan hyvää huolenpitoa ja minut nukutettiin leikkauksen ajaksi. Olin todella kiitollinen Jumalalle! 

Mitä sitten oikein tapahtui, kun koin tulleeni niin loukatuksi kuin myös petetyksi toisen uskovan taholta? Olin kirjoittanut muutamille Facebook ryhmiin. Tämä uskova, entinen ystävä, kommentoi sitä ja oli kanssani eri mieltä. Toki eri mieltä saa olla, kun sen voi perustella Raamatun sanoin. Tähän hän ei kuitenkaan pystynyt ja alkoi käydä niin sanotusti iholle. Hän alkoi keljuilla, että kirjoitan vain eksytyksistä ja samalla kertoa asioita, joita olin hänelle joskus puhunut. Kun sitten huomautin asiasta, hän vetosi, että ei ollut maininnut minun nimeäni. No, jokainen ketjua seurannut pystyi yhdistämään kommentit minuun. Olen aiemminkin ollut kyseisen uskovan kanssa napit vastakkain ja aina tilanne menee samaan eli hän alkaa tulla iholle. Joskus annoin samalla mitalla takaisin ja hän suuttui totaalisesti. Siihen loppui meidän Facebook ystävyys. Kun myöhemmin yritin rakentaa yhteyttä takaisin antamalla hänelle positiivista palautetta, oli vastaus myrkyn katkuinen. Niinpä en enää kommentoinut hänen kommenttejaan millään tavalla, kun ne eivät koskeneet omia kirjoituksiani. 

Kun otetaan huomioon minun tilanteeni, jossa olin todella haavoittuvassa tilassa ja Paholainen iski siihen toisen uskovan kautta, se tuntui todella pahalta. Sain asiaa purettua kahdelle uskovalle, jotka tunsivat meidät molemmat. Se helpotti tilannetta ja ajatukseni selkeytyvät. Koin, että minua loukanneesta uskovasta oli tullut eräällä tavalla minun vihamieheni. Harvoin koen sellaista vihamielisyyttä, jota koin hänen kommenteistaan. Ja nyt minun pitäisi antaa anteeksi.

Luuk. 17:3. Pitäkää varanne!

"Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi.

4. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."

Nyt tilanne on se, että minua loukannut uskova ei näyttänyt minkäänlaista katumusta, vaikka huomautin häntä asiasta. Tämän ohjeen mukaan, minun ei tarvitsisi antaa anteeksi. Koska emme ole enää samassa seurakunnassa, on hiukan vaikeaa viedä asiaa seurakunnan päätettäväksi. Mietin pitkään, mitä minun tulisi tehdä. Voinko vain jättää anteeksi antamatta? Kun katsotaan asiaa Raamatun muista kohdista, asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Matt. 18:21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Kun tämä kohta otetaan huomioon ja siihen lisätään Isä meidän - rukous, tulin tulokseen, että minun tulee antaa anteeksi. Kyllä pääsi syvä huokaus! Kuinka pystyn siihen, kun tunteet mylläävät päässäni ja itkukaan ei ole kaukana? Anteeksi antaminen ei kuitenkaa ole tunteista kiinni. Tunteet vaihtelevat ja niiden varaan ei voi anteeksi antamista jättää. Anteeksi antaminen on tahdon asia. Niinpä sitten päätin antaa anteeksi, vaikka tunteeni eivät siihen yhtyneet. Päin vastoin, mieleni teki tehdä hänelle jotain todella ilkeää! Kun olin, kaikesta huolimatta, pystynyt ääneen lausumaan, että annan anteeksi, oloni hieman helpottui. Sen jälkeen Pyhä Henki muistutti seuraavasta askeleesta.

Matt. 5:44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, {Bys.: "Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka vihaavat teitä, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka solvaavat ja vainoavat teitä."} 

Tämä se vielä puuttui! Rakastaa ja rukoilla minua syvästi loukanneen uskovan puolesta. Kun koko elämä oli samalla hetkellä kaikkea muuta kuin helppoa, tuntui tämä aivan mahdottomalta asialta. Tarvitsin itse esirukousta ja nyt minun tulisi rukoilla uskovan puolesta, joka oli sekä loukannut että pettänyt minut. Pyhä Henki muistutti taas minua.

Room. 12:18. Jos on mahdollista ja jos se teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.

Tein tästä seuraavan päätelmän. On parempi, että poistun niistä Facebook ryhmistä, joissa hän on, koska me olisimme siellä jatkuvasti napit vastakkain. On parempi, että rakastan häntä kaukaa ja rukoilisin hänen puolestaan kuin vähä välillä kinaisimme näissä ryhmissä. 

On sanonta, että Paholainen tulee siitä, missä aita on matalin. Sain kokea sen konkreettisesti omassa elämässäni. Kuitenkin tiedän, että Paholainen ei tee mitään, mitä Jumala ei sallisi. Tämäkään ei sattunut vain sen vuoksi, että Paholainen halusi minua kiusata, vaan koska Jumala halusi näyttää, missä kohden minun oli vielä kasvun paikka. Tähän Hän antoi luvan Paholaiselle iskeä pistin minun lihaani. Se sattui todella kovasti, mutta nyt osaan jo kiittää siitä Jumalaa. Osaan myös rukoilla minua loukanneen uskovan puolesta, joka ei kuitenkaan ole mitenkään helppoa. Jäin myös miettimään, haluaako Jumala, että jatkan kirjoittelua tänne blogiin?