Älä pelkää! Jooel 2:19-21

Jooelin kirjassa on vuorotellut tapahtumat, joita tulee tapahtumaan ja joita on tapahtunut. Nyt saamme kuulla, mitä tulee tapahtumaan. Jumala toimii lupauksensa mukaisesti, kuten meille kerrotaan näistä lupauksista 5 Mooseksen kirjassa.

5 Moos.11:13. Jos te siis tarkoin noudatatte minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne,
14. Herra antaa teidän maallenne sateen ajallaan, syyssateen ja kevätsateen. Silloin te saatte korjata viljanne, viininne ja öljynne
15. ja te saatte syödä kylliksenne. Karjanne syötäväksi hän antaa ruohoa niityillenne.
16. Pitäkää huoli siitä, ettei sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että käännytte pois palvelemaan muita jumalia ja kumarratte niitä.
17. Jos palvotte niitä, Herra vihastuu teihin ja sulkee taivaan, niin ettei sadetta tule eikä maa anna satoaan. Silloin te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra antaa teille.

Juuri näin Jumala oli toiminut. Kansa oli ollut tottelematon ja siitä seurasi rangaistus. Kun kansa kääntyi takaisin Jumalan puoleen, Jumala antaa lupaamansa siunaukset. Tämä kuului vanhan liiton ehtoihin.

2.19. Herra vastasi kansalleen: Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, ja te tulette niistä kylläisiksi. Enkä minä enää anna teidän tulla häväistyiksi kansojen seassa.

Kansa oli kääntynyt takaisin Jumalan puoleen ja lupauksensa mukaan Jumala palauttaa siunauksensa kansalle. Jumala lupaa, että kansa saa sadon ja ettei kansaa uhkaa minkään maan vihollisjoukot. Tässä oli lupaus lyhyesti ja nyt Jumala tarkentaa sitä, mitä Hän käytännössä tekee.

2:20. Mikä pohjoisesta tulee, sen minä karkotan teistä kauas ja syöksen sen kuivaan maahan, autiomaahan, sen alkupään itäiseen mereen ja loppupään läntiseen mereen. Ja siitä nousee löyhkä, nousee lemu. Sillä suuria se on yrittänyt.

Tutkijat pohtivat sitä, onko kyseessä heinäsirkat vai todellinen vihollisarmeija, joka hyökkää pohjoisesta. Ehkä se on toissijainen asia. Ensisijainen asia on, että Jumala karkottaa vihollisen kauaksi. Jumala suojelee kansaansa ja tuhoaa vihollisen. Meille nykyisille kristityille Jeesus on tehnyt saman. Karkoittanut ja tuhonnut vihollisen ristillä! Siitä me voimme iloita!

Pohjoisestahan sanottiin tulevan israelilaisten vihollisen, tulipa se mistä ilmansuunnasta tahansa. Se on siis sanonta. Jakeen loppu “Sillä suuria se on yrittänyt. ” on myös tuottanut tutkijoille ongelmia. Onko kyseessä vihollinen vai heinäsirkat, jotka ovat suuria yrittäneet vai onko kyseessä Jumala? Jakeen lopun ajattelen kuvaavan sitä, että viholliset ovat yrittäneet tehdä suuria tekoja. Toisaalta jakeen loppuosa voi olla oikeasti seuraavan jakeen alku. Jae menee näin

2:21. Älä pelkää, maa! Iloitse ja riemuitse, sillä Herra on tehnyt suuria.

Itseasiassa se sopisi siihen oikein hyvin, jos käännämme sen v.1776 mukaan: “Sillä suuria Hän on tehnyt”, kuten se myös voitaisiin kääntää. Olipa niin tai näin, tämä jae lohduttaa myös meitä! Herra on suuria tehnyt ja me voimme iloita ja riemuita siitä!

Kansaa oli aikaisemmin käsketty valittamaan ja paastoamaan, mutta nyt oli riemun ja ilon aika, koska Jumala on suuria tehnyt. Jumala on suurempi kuin vihollinen, olipa sitten kyseessä heinäsirkat tai vihollisarmeija. Jumala on suurempi kuin meidän vaikeutemme ja ongelmamme! Tämä ilosanoma ei löydy vain Vanhasta Testamentista, vaan myös Uudesta Testamentista. Tämän valtavan ihanan sanoman Paavali kirjoittaa Roomalaisille seuraavasti:

Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssaan!
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on kuollut, onpa hänet vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme.
35. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska vai ahdistus, vaino vai nälkä, alastomuus, vaara vai miekka?
36. Onhan kirjoitettu:
        "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää. Meitä pidetään teuraslampaina."
37. Näissä kaikissa me kuitenkin saamme täydellisen voiton hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut.
38. Olen näet varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva, eivät voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Voiko tämän ihanampaa sanomaa meille olla! Meille, jotka vaellamme tässä murheenlaaksossa, vainojen keskellä ja rikkauksien vieteltävinä. Ne eivät meitä erota Jeesuksesta, jos haluamme pysyä Jeesuksessa ja katsella Häntä!

Ensimmäiseksi puhutaan maasta. Maa on Jumalalle tärkeä ja siitä Hän kertoo myös 3. Mooseksen kirjassa seuraavasti.

3. Moos. 26:40. Silloin he tunnustavat syyllisyytensä ja isiensä syyllisyyden, sen, että ovat olleet uskottomia minulle ja vastustaneet minua.
41. Minäkin asetuin vastustamaan heitä ja vein heidät vihollistensa maahan. Silloin heidän ympärileikkaamaton sydämensä nöyrtyy, ja silloin he sovittavat syyllisyytensä.
42. Ja minä muistan Jaakobin kanssa tekemäni liiton. Minä muistan myös Iisakin ja Abrahamin kanssa tekemäni liiton, ja minä muistan myös maata.
43. Mutta tulkoon maa ensin tyhjäksi heistä ja saakoon nauttia sapateistaan, kun he eivät ole siellä. Heidän on sovitettava syyllisyytensä juuri sen tähden, että he ovat hylänneet minun säädökseni ja inhonneet minun lakejani.

Jumala oli antanut sapattikäskyn myös maalle. Joka seitsemäs vuosi tuli kaikelle maalle antaa sapatinlepo. Tämä oli yksi niistä syistä, joiden takia israelilaiset ja juutalaiset joutuivat pakkosiirtolaisuuteen: he eivät antaneet sapatinlepoa maalle. Nyt Jumala lupaa, että maa saa iloita siitä, että ne saavat elinvoimansa takaisin ja tuottaa taas satoa!

Jumala puhuu tavalla jos toisella. Se, ettei satoa saada, voi olla Jumalan puhetta ja varoitusta meille. Rukoillaan, että ensi kesänä saisimme hyvän sadon.

Jumala lausuu usein ennen taisteluja “Älä pelkää”. Jesaja vie viestiä Kuningas Aahasille ja kehottaa olemaan pelkäämättä.

Jes. 7:2. Kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin, että Aram oli leiriytynyt Efraimiin, kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi niin kuin metsän puut vapisevat tuulen voimasta.
3. Silloin Herra sanoi Jesajalle: "Mene poikasi Sear-Jaasubin kanssa Aahasta vastaan Yläaltaan vesijohdon päähän Pyykinpesijänkedon tielle
4. ja sano hänelle: Katso, että pysyt rauhallisena, älä pelkää, älköön sydämesi arkailko noita kahta savuavaa kekäleenpätkää - Resinin ja Aramin sekä Remaljan pojan vihanvimmaa.

“Älä pelkää!” kehoitus löytyy myös muunlaisesta yhteydestä.

Jes. 40:9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja. Korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katsokaa, teidän Jumalanne!"
10. Herra, Herra, tulee voimallisena, hänen käsivartensa hallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanaan, hänen työnsä ansio käy hänen edellään.
11. Hän kaitsee laumaansa paimenen lailla. Hän kokoaa karitsat käsivartensa turviin ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

Mikä ihana sanoma! Ja kuitenkin Jumala kehottaa pelkäämättä julistamaan sitä. En voi muuta ajatella kuin että me usein pelkäämme kertoa tätä suurta ilosanomaa! Ainakin itse koen pelkoa. Jos minut ihan lytätään ja aivan pilkataan sen vuoksi, että kerron uskostani ja siitä, mitä Jeesus on tehnyt! Nyt koen helpotusta! Jumala tietää sen jo etukäteen ja omistan tämän kehotuksen itselleni! Korota äänesi, älä pelkää! Saman kehotuksen Jumala antaa Jooelin kautta. Varmaan kansa pelkäsi ja maa vapisi kaikesta siitä, mitä se oli kokenut. Mutta nyt ei tarvitse enää pelätä. Pelko muuttuu riemuksi! Valitusvirressä Jumala lohduttaa juuri sanoilla "Älä pelkää." !

Val. 3:55. Kuopan syvyyksistä minä huusin sinun nimeäsi, Herra:
56. "Älä peitä korvaasi avunhuudoltani,
anna minun hengähtää!"
Sinä kuulit huutoni,
57. sinä lähestyit minua, kun huusin sinua, ja sanoit: "Älä pelkää."

Vaikka me olisimme syvässä ahdingossa ja meistä tuntuisi, ettei Jumala kuule meitä, Hän kuitenkin kuulee ja lohduttaa meitä:  "Älä pelkää."  Samantapaisessa ahdingossa olivat israelilaiset olleet ja nyt Jumala lohduttaa heitä:  "Älä pelkää."  Samoin hän lohduttaa sinuakin:  "Älä pelkää."