Missä on heidän Jumalansa? Jooel 2:17-18

Kun kansa oli kokoontunut ja se oli pyhitetty Jumalalle, antoi Jooel ohjeet papeille.

17. Eteishallin ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka palvelevat Herraa. He sanokoot: "Sääli, Herra, kansaasi, älä anna perintöosaasi häväistäväksi, kansojen sananparreksi! Miksi kansat saisivat aiheen sanoa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"

Kyseessä oli nähtävästi Serubbabelin pystyttämä temppeli, joka oli tehty Salomon rakentaman temppelin piirustuksia mukaillen. Temppeli ei ollut yhtä hieno kuin Salomonin rakentama oli ollut, mutta kooltaan se oli suurempi. Baabelissa olevat juutalaiset saivat tulla rakentamaan Jerusalemin temppeliä v. 538 eKr. Serubbaabelin johdolla. Ensin rakennettiin uhrialttari ja sen jälkeen aloitettiin varsinaisen temppelin rakentaminen. Temppelin rakentaminen keskeytyi samarialaisten vastustukseen ja jatkui vasta, kun profeetat Haggai ja Sakarja voimakkain sanoin kehottivat jatkamaan rakentamista. Temppeli valmistui  v. 515-516 eKr. Sinne myös palautettiin Nebukadnessarin aikana viedyt astiat. Mutta yksi sieltä puuttui, nimittäin Liitonarkki. Sen paikalla oli juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan vain kolme sormenleveyttä korkea kivi eli se oli noin 5 cm korkea. Temppelin valloitti roomalainen sotapäällikkö Pompeius v. 63 eKr., jolloin se vaurioitui pahoin. Temppeli, jossa Jeesus kävi, oli Herodes Suuren toimesta entisöity ja uudelleen rakennettu Serubbabelin temppeli. Rakennustyöt aloitettiin v. 20 eKr ja tiedämme, että tämä temppeli tuhottiin noin v. 70 jKr. Jeesus rakensi uuden temppelin, jossa elävinä kivinä olemme me, jotka uskomme Jeesukseen.

Temppeli oli jaettu erilaisiin osiin. Uloimmalle esipihalle pääsi tavallinen kansa. Sisemmällä esipihalla oli alttari, jossa papit suorittivat polttouhrit. Alttari, josta kerrotaan Ilmestysmajan yhteydessä, oli viisi kyynärää pitkä, viisi kyynärää leveä ja kolme kyynärää korkea. Alttari oli kuution muotoinen 3m x 3m x 1,8m ja se oli todennäköisesti täytetty mullalla. Se oli tehty alunperin akaasiapuusta ja päällystetty vaskella. Sen molemmissa päissä oli sarvet, joihin uhrieläimet sidottiin. Sarviin myös pirskoteltiin uhriverta. Ne olivat myös vallan merkki ja turvapaikka rikoksentekijälle. Ilmestysmajan alttarissa oli myös renkaat ja korennot kantamista varten. Salomon temppelissä alttari oli suurempi eli se oli 20 kyynärää (12m) pitkä ja leveä sekä viisi kyynärää (3m) korkea. Se oli tehty kokonaan vaskesta. Mutta Serubbaabelin temppelin alttari oli tehty hakkaamattomista kivistä. Se ei siis vetänyt vertoja Salomonin temppelin alttarille.

Eteishallista kerrotaan 1 Kuninkaiden kirjassa seuraavasti: (1 Kun. 6:3.) “Temppelin itäpäässä oleva temppelisalin eteishalli oli kaksikymmentä kyynärää leveä, ja sen pituus temppelin itäiseen suuntaan oli kymmenen kyynärää.” Paikka oli Pyhä ja sitä kunnioitettiin suuresti. Loukkaukset, joita siellä tehtiin, tuomittiin ankarasti. Ja kuitenkin israelilaiset loukkasivat Jumalaa juuri tällä Pyhällä paikalla. Hesekiel kertoo sellaisesta tapahtumasta seuraavasti: (Hes. 8:16.) “Hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle. Siellä, Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentäviisi miestä. Heidän selkänsä olivat Herran temppeliin päin ja kasvonsa itään päin, ja he kumartuivat maahan itää kohden ja palvoivat aurinkoa” He siis saastuttivat temppelin palvomalla siellä epäjumalia. Tämä on myös meidän hyvä muistaa. Epäjumalan palvontaa ei ole pelkästään jonkun kuvan palvominen, vaan myös se, että otamme muiden uskontojen palvontamenoja käyttöön. Tästä asiasta esim. Paavali varoitti ja kielsi käyttämästä rukoustapaa, jota käytettiin silloisia epäjumalia rukoiltaessa. 1 Kor. 11:4-5. “Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää peitettynä, häpäisee päänsä. Jokainen nainen taas, joka rukoilee tai profetoi peittämättä päätään, häpäisee päänsä. Sehän on aivan sama kuin hänen päänsä olisi ajeltu paljaaksi.” Epäjumalia miehet rukoilivat pää viitan liepeellä peitettynä ja naiset hiukset auki päätä pyörittäen suorastaan ekstaasissa olevina. Ja nämä rukoustavat Paavali kielsi, koska ne olivat epäjumalien palvontatapoja. Kun nyt laskee yksi ynnä yksi yhteen, lopputuloksena on, että me emme voi tuoda uusia tapoja esm. rukoukseen tai profetointiin muista uskonnoista.
(lähde: http://naispastori.blogspot.fi/2016/07/luomis-ja-paajarjestyksesta.html )

Paikka, jossa pappien tuli itkeä ja valittaa, oli siis Pyhä. Se oli tarkoitettu Jumalan palvelemiseen, eikä epäjumalien palvelemiseen. Kansa oli pyhitetty Jumalalle ja papit aloittivat oman tehtävänsä, joka poikkesi heidän normaalista tehtävästä. Normaalisti papit uhrasivat ne uhrieläimet alttarilla, joita ihmiset sinne toivat. Jooel antoi papeille sanat, joilla heidän tuli rukoilla Jumalaa. Rukouksen sisältö on hyvin paljon samanlainen kuin Psalmissa 79.

Ps. 79:4. Me olemme joutuneet naapuriemme häväistäviksi,
ympärillämme asuvien pilkattaviksi ja ivattaviksi.
8. Älä lue meidän syyksemme esi-isiemme rikoksia vaan anna armosi pian kohdata meitä,
sillä me olemme joutuneet suureen kurjuuteen.
9. Auta meitä, Jumala, meidän pelastajamme, nimesi kunnian tähden!
Pelasta meidät ja anna anteeksi meidän syntimme nimesi tähden.
10. Miksi pakanat saisivat sanoa: "Missä on heidän Jumalansa?"

Papit toivat rukouksessa esille monia asioita. He rukoilivat Jumalaa, että Hän säälisi kansaansa. Israelin kansan Jumala oli valinnut omaksi kansakseen ja nyt näytti siltä, että kansa joutui muiden kansojen pilkan kohteeksi ja vallan alaiseksi. Samalla he saisivat epäillä, että Jumalaa ei ollut olemassakaan. Tai Jumala olisi niin heikko, että muiden kansojen jumalat olivat voimakkaampia. Kun eri kansat kävivät sotia, oletettiin sodan voittaneen kansan jumalan olevan voimakkain. Siksi vedottiin Jumalaan kysymyksellä: 'Missä on heidän Jumalansa?' Mitä Jumala tähän vastaisi?

18. Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.

Jumala kuuli kansansa valituksen ja rukouksen. Mutta tiedätkö, Jumalan ei olisi ollut pakko kiivailla ja sääliä kansaansa. Sen Hän teki aivan omasta tahdostaan. Jumala oli kuitenkin luvannut, että jos kansa palaa Hänen luokseen, Hän armahtaa kansaa. Ja sen kansa teki ja Jumala piti oman lupauksensa ja armahti kansaansa.

Minua hiukan kummastuttaa, mitä Jumala tarkoittaa, kun Hän sanoo kiivailevansa maan puolesta? Kun Raamatussa kerrotaan, että Jumala kiivailee jonkin asian vuoksi, on tämän tuloksena joko pelastus tai onnettomuus. Verbi, jota siinä käytetään, voitaisiin kääntää seuraavasti: kadehtia, olla mustasukkainen, kiivailla tai puolustaa kiihkeästi. Raamattu -92 kääntää jakeen seuraavalla tavalla: ”Silloin Herran rakkaus syttyi, hän armahti kansaansa ja maataan.” Tämä selittävä käännös avaa meille sitä, mitä Jumala teki kansalleen. Hän rakasti sitä.

Kiivailla sanaa selittää myös seuraava Raamatun kohta (2 Moos. 20:3-5) “Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi patsasta äläkä mitään kuvaa mistään, mikä on ylhäällä taivaalla tai alhaalla maan päällä tai vesissä maan alla.  Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Minä vaadin lapset tilille isien pahoista teoista kolmanteen ja neljänteen polveen saakka, jos he vihaavat minua,” Tämä on erämaavaelluksen aikainen käsky ja kuvastaa sitä, mitä Jumalan kiivailu tarkoittaa. Myös tuo esille sen, että on Jumalan vihaamista palvella epäjumalia. Onneksi tämä käsky tai määräys ei lopu tähän, vaan jatkuu seuraavasti “6. mutta osoitan armoa niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni.”  Jumala halusi mustasukkaisesti pitää kansansa itsellään, eikä suvainnut muita jumalia rinnalleen.  Ja tiedätkö, ettei Jumala salli meidänkään pitää muita jumalia. Jumala pitää meistä kiinni ja pyrkii monin tavoin pitämään meidät luonaan. Jumala ei hylkää meitä, mutta hylkäänkö minä Jumalan?